Aksu oli Pian koira, joka muutti Juolukan kenneliin vuonna 2016 keväällä. Aksu oli maailman upein, raivostuttavin ja rakastettavin koira, joka oli kaikessa mukana, aina valmis tekemään, mitä tahansa pyydettiin. Uskollinen paimen, keppihullu mammanpoika, jolle sattui ja tapahtui.

Aksu treenasi nuoruudessaan pelastushakua, jälkeä ja tottelevaisuutta. Aksua uskollisempaa ja ahkerampaa treenikaveria sai etsiä vaikkakin pojalla oli monesti aivan oma näkemys mitä oltiin tekemässä ja mihin tahtiin silti taisi emännällä loppua taito ja ymmärrys siinä, missä Aksu olisi edennyt tähtiin.

Aksu sopeutui uuteen laumaansa yllättävän hyvin. Se tuntui löytävän rauhan tyttöjen toilailuja seuratessa ja nautti oman pihan vapaudesta ja vanhasta koira-aitauksesta, jossa sillä oli keppien työmaa.

Pentuja kunnon uroksen tapaan Aksu ei oikein sietänyt vaan opetti niille toisen koiran kunnioitusta, mutta pentujen kasvaessa Aksu innostui jakamaan jalkapalloilun jalon taidon.

Viimeisenä kesänä Aksu pääsi tärkeään rooliin, kun se toimi sulhaspoikana, mutta kukapa olisi koskaan arvannut, että yhteinen matka Kolille jäisi viimeiseksi yhteiseksi reissuksemme.

Aksun vointi huononi nopeasti syksyllä 2017 ja niin oli aika päästää irti 10-vuotiaasta ikinuoresta, joka koskaan ehtinyt edes aikuistua.

Nyt Aksulla on valtava tassunjälki sydämmissämme, tässä pojassa vain oli sitä jotakin.