Romeo nukkui pois ennen uuttavuotta 2016.

Romeo Koiranetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN41175/03&R=189

Romeo oli ensimmäinen yhteinen koiramme, josta vähittäinen hurahtaminen lappalaisiin alkoi. Romeosta ei tullut näyttelykoiraa eikä jalostusurosta mutta mahtava Mamman mussu, upea Ukko, joskus itsepäinen ja röyhkeä Rontti. Täysin puolueettomasti 😉sanottuna erittäin valloittava koirapersoona, joka on opettanut meille paljon.

Romeo sairastui nuoruusvuosinaan epilepsiaan, joka onneksi hankalien vaiheiden jälkeen saatiin lääkkeillä hallintaan, eikä kohtauksia enää tullut kevään 09 jälkeen. Osittain epilepsian takia se kastroitiin ennen kuin toinen koira Julia tuli taloon. Muuten Romeo oli varsin terve, joskin lääkityksestäkin johtuen hitaanpuoleinen arvonsa tunteva jörrikkä :) Syksyn 2015 mittaan sen vointi kuitenkin muuttui ajoittain huonommaksi ja joulukuussa löytyi syy: todettuun sydämen vajaatoimintaan saatiin lääkkeet mutta ne eivät ehtineet auttaa ja 30.12. aamuna Romeo oli nukkunut rauhallisesti pois.  

Romeo oli luonteeltaan hyvinkin rauhallinen ja lauhkea, mutta kaikkia uroksia ei se oikein suvaitse. Sen kanssa oli kuitenkin helppo liikkua missä vaan ja matkustaa, koska yleisesti ottaen se osasi ottaa kaiken rennosti (ja nukkua missä vaan).

Lenkkeilyvauhti ei aina ollut huikea, mutta toisinaan papan innostuessa mentiin metsässä niin että tanner tömisi ja nuoremmat pois alta! Toisinaan jouduttiin keskustelemaan polunristeyksissä reitinvalinnoista, koska herralla riitti myös omaa tahtoa.

Romeo oli melkoinen herkkusuu: kastroinnin jälkeen päähuomio siirtyi tytöistä ruokaan. Alun lihomisen jälkeen ja lääkityksen purtua epilepsiaan Romeo kuitenkin piristyi ja hoikistui.

Ruuan ja uusien enemmän ja vähemmän hienovaraisten ruuankerjäämismenetelmien kehittämisen lisäksi Romeon pääasiallisia harrastuksia olivat:
- pihan vahtiminen uhkaavilta oravilta ja variksilta sekä muilta tunkeilijoilta
- puutarhanhoito painottuen marjojen  ja hedelmien poimintaan. Mansikat, vadelmat, karviaiset, omenat ja päärynät menivät niin herkästi parempiin suihin, että röyhkeä isäntäväki siirsi vähittäin marjaviljelmiä  aidatun piha-alueen ulkopuolelle.

Romeo viestitti usein toiveitaan mouruamalla ja vonkumalla persoonallisesti, tai sikäli kun ne liittyivät herkkukaappiin, kävi kopauttamassa ovea kuonollaan ja kököttää sen edessä merkitsevästi. Kevään 2013 keittiöremontti tosin poisti tuon ovenkoputtelumahdollisuuden, kun herkkukaappi muutti ylemmäs, törkeää ;(

Lasten muutettua pois kotoa ja syksyllä 2014 avioeron myötä Romeon laumakin pieneni. Kokeilimme josko Romeo mamman omana mussukkana olisi muuttanut hänen kanssaan, mutta kerrostalosasuminen ei ollenkaan toiminut vaan herra oli levoton uudessa ympäristössä ja palasi luokseni tuttuun kotitaloon, kunnes maaliskuussa muutti mamman ja sen siskon ja koirien kanssa Kuopioon. Rivitaloasuminen sopi Romeolle paremmin, mutta ikäkin alkoi jo painaa ja vauhti edelleen hidastua ja nuo sydänvaivat, jotka sitten rasittivat jo liikaa ja vanhaherra lähti autuaammille paimennusmaille juuri ennen uuttavuotta 2016.

 

Paimensukuisten lapinkoirien Katselmus, Oulu 22.4.2012,
veteraaniurokset, tuomari Ritva Hannuniemi-Pulska:
"Noin 9 vuotta. Komeaturkkinen, hieman tottumaton käsittelyyn. Komea pää ja ilme. Hyvin syönyt, mikä näkyy jo välikämmenissä. Hyvät mittasuhteet, ok kulmaukset, kinner ahdas, liikkuu takaa korkeasti, mutta pitkällä askeleella. Jäyhä luonne."

Romeo katselmuksessa (kuva: Susanna Kangasvuo)